F1-kausi on edennyt kesään ja ratkaisun hetket lähestyvät. Kärkikuljettajille ratkaisut tarkoittavat mestaruustaistelun etenemistä ja kärjen takana ajaville kuljettajille ne tarkoittavat jatkosopimuksen kohtaloa. Ferrarin Kimi Räikkönen on yksi näistä jälkimmäiseen ryhmään laskettava kuljettaja.
Kimi Räikkösen alkukausi oli hyvä. Auto tuntui istuvan käteen ja suomalainen haastoi hyvin aika-ajoissa tallitoveri Sebastian Vettelin ja Räikkönen taisteli jopa paalupaikoista. Kisoissa vauhti oli hyvää, mutta erinäiset vastoinkäymiset, kuten esimerkiksi Bahrainin pilalle mennyt varikkokäynti, eivät tuoneet Räikköselle ansaittuja tuloksia.
Kevään käännyttyä kesäksi alkoivat Räikkösen tulokset heiketä. Aika-ajoissa palattiin viime kausien perisyntiin. Tämä tarkoitti, että viikonloppu sujui hyvin aina aika-ajojen kolmanteen osioon saakka, jossa meni sitten jotain pieleen. Yleensä se tarkoitti pientä ajovirhettä tai muuten varovaista ajoa, jonka ansiosta Vettel ja muutama muu kuljettaja pystyi puristamaan Räikkösen edelle lähtöruudukossa. Kanadan GP:ssä nähtiin jopa surkea suoritus, kun Räikkönen sortui alokasmaiseen ajovirheeseen heti toisessa mutkassa.
Mihin katosi alkukauden hyvä vire? On pohdittu, että niukat tappiot Vettelille alkukaudesta hyvästä ajamisesta huolimatta aiheuttivat puristusta Räikköselle, jonka vuoksi hän joutuu ajamaan yli aika-ajojen ratkaisevalla hetkellä. Kun vielä aika-ajot ovat olleet jo pitkään murheenkryyni, paineet ovat kasvaneet ja, vaikka Räikköstä on kutsuttu Jäämieheksi, ei tälle ole ollut kovinkaan hyviä perusteita ainakaan aika-ajoissa. Jonkinlaiselta henkiseltä lukolta tämä vaikuttaa, sillä Ferrarilla on auto, jolla kuitenkin Vettel on ajanut paalupaikkoja.
Aika-ajojen ohella myöskään lähdöt eivät ole sujuneet. Olin kuulevinani Kanadan GP-viikonloppuna, että Räikkönen ei ole onnistunut nostamaan sijoitustaan 27 kisaan startissa. Kanadan GP:ssä tämä kulminoitui todella pehmeään lähtöön. Vaikka Räikkösen lähtökiihdytys oli hyvä, mutta Montrealin radan ensimmäisissä mutkissa hän luovutti kuin tarjottimella viidennen sijan Red Bullin Daniel Ricciardolle. Riskien välttely on hyvä, koska silloin tuo tallille pisteitä, mutta onko Räikkösen startit menneet jo liian varovaisiksi? Onko ikä ja perheen kasvaminen vienyt jotakin Räikkösen harkittujen riskien ottamisesta pois?
Kolmantena huolestuttavana piirteenä mainitaan vielä kisat. Yleensä ne ovat olleet Räikkösen vahvinta osa-aluetta viikonlopussa, mutta Kanadassa nähtiin todella hajuton, mauton, väritön Räikkönen. Suomalainen ajoi pääosan kisasta turvallisen neljän-viiden sekunnin päässä edellä ajavasta ilman edes yritystä haastaa, vaikka ohittaminen oli kaikille vaikeaa. Tästäkin herää kysymys, onko Räikkönen menettänyt sen viimeisen tatsinsa ja olisiko nyt hyvä aika vetäytyä F1-areenoilta, vaikka keväällä kaikki näytti toiselta?
Alkanut kesä on hyvin tärkeä paitsi Ferrarille niin varmasti myös Räikköselle itselleen. Räikkösen on saatava itsensä motivoitua, jotta tulokset voivat palata alkukauden tasolle ja löydettävä se liekki ajaa Formula 1:ssä. Halu taistella lähtöruuduista ja sijoituksista vaikuttaa Ferrarin päätökseen, jatkaako Räikkönen vielä "one more year". On muistettava, että samaan aikaan Ferrari-kasvatti Charles Leclerc on nostanut tasoaan Sauberilla ja Ricciardo on varmasti hyvä kiinnostunut Räikkösen Ferrari-paikasta.
Seuraavan kolmen kuukauden sisään kuulemme varmasti tallipaikkauutisia ja nyt alkava kuuden viikon ja viiden kisan rupeama on ratkaisevassa roolissa talliruletissa. Ketä kiinnostaa, kuka vie kisat ja miten penkit jaetaan? Jos Räikkösen kannalta ajattelee, tulevalta kesä-heinäkuun rupeamalta pitäisi napata lähtöruudut kaikista kisoista kolmen joukosta, joista yksi olisi paalupaikka. Tulevista kisoista pitäisi napata vähintään yksi voitto ja muut kisat palkintopallilla, jos tekniikkamurheet eivät kisoja sotke. Kova tavoite ja jää nähtäväksi, pystyykö Räikkönen tähän. Vähempi ei välttämättä riitä.
Ranskasta taisto alkaa ja Unkarissa saatetaan tietää jo missä mennään. Riemumarssi, Via Dolorosa vai jäähyväiset?
