Tämän vuoden Monacon GP on takana päin, eikä siitä mitään klassikkoa muodostunut. Pikemminkin päin vastoin. Siitä muodustui kuin ala-asteen luokkaretki, jossa oppilaat kulkevat kiltisti jonossa opettajan johdolla.
Myös ajankohdallisesti luokkaretkivertaus sopii kuvaan, näin toukokuussahan niitä yleensä tehdään. Luokkaretket ovat kiva juttu, mutta ei Monacon F1-kisassa. Kovin montaa ohitusta ei viime sunnuntain F1-osakilpailussa nähty. Oikeaoppista ohitusta tuskin yhtään, kun ei shikaanin oikaisuja, varikko-ohituksia ja teknisistä vioista tai keskeytyksistä johtuneita oohitusia ei lasketa. Tämä on kuva kaikessa karuudessaan Monacon GP:n viihdyttävyydestä, lähentelee jo unilääkettä.
Suomalaisittain jonkinlaista mielenkiintoa pitivät yllä kisan alkupuolella Kimi Räikkösen taistelu Michael Schumacheria vastaan heikentyvillä renkailla ja lopussa Heikki Kovalaisen taistelu Jenson Buttonin kanssa. Kummatkin tilanteet osoittivat, että Monacossa pystyy olemaan jopa pari sekuntia hitaammalla autolla kohtuullisen helpolla nopeamman edellä. Takana tuleville tilanne on turhauttava ja viimeisillä kierroksilla Buttonilla ei hermo enää pitänytkään. Britti veti uima-allasalueella jarrutuksen pitkäksi ja täräytti Kovalaisen perään, josta seurasi, että Button pyörähti ja kisa lopullisesti pilalla.
Muualla ajettiin kisan läpi sopuisasti jonossa, ainoa pelko oli koko kisan ajan ollut sateenuhka, josta tosin ei kisan aikana saatu kokea kuin muutama pisara. Etenkin lopussa tämä aiheutti Mark Webberille varovaista ajoa ja Nico Rosberg pääsi aivan kantaan. Tosin Webber varmasti laskeskeli, että vain pysymällä radalla hän voittaa, sillä Monacossa ei ohi tulla. Varovaisuus oli tässä tapauksessa siis viisautta, mutta hyvää autourheiluviihdettä se ei ollut. Ansaittu voitto toki Webberille.
Monaco ei varmasti olisi kalenterissa, mikäli sillä ei olisi niin legendaarista taustaa. Katurata ei täytä nykyaikaisia F1-standardeja ja radalla ohittaminen on muuten kuin väkisin lähes mahdotonta. Kisan aktiivisin kuljettaja oli viime sunnuntaina Sauberin Sergio Perez, mutta radan luonteen vuoksi hän aiheutti lähinnä hässäköitä shikaanien oikaisuilla, blokkaamalla Räikköstä ja rikkomalla Kovalaisen etusiiven. En tosin pistäisi olosuhteiden takia näistä Perezin piikkiin muuta kuin tuon läheltä piti -tilanteen Räikkösen kanssa. Muuten Perezin aktiivista yrittämistä on arvostettava ja hässäkät johtuivat vain ja ainoastaan Monacosta.
Kisatapahtumista ei Monacossa jäänyt mieleen juuri mitään muistamisen arvoista F1:n osalta. Oheisluokissa nähtiin etenkin lauantaina runsaasti romua, mutta suomalaisittain iloisin asia koettiin jo perjantaina. Perjantain GP3-kisassa Aaro Vainio nappasi GP3-uransa ensimmäisen voiton ja mikä olisi sen parempi paikka ottaa se kuin Monacossa. Varmasti tallipäälliköiden mielenkiinto suomalaiskuskia kohtaan kasvoi entisestään. Jos Vainio nappaa GP3-sarjan mestaruuden tämän kauden jälkeen ovet ovat auki GP2-luokkaan ensi kaudeksi.
On muistettava, että Vainio on vasta 18-vuotias, joten nyt on syytä pistää jäitä hattuun. Kautta on vielä paljon jäljellä ja pienen tauon jälkeen alkaa tiukka putki Euroopan kisoja lähes yhtä legendaarisilla moottoriradoilla kuin Monaco. Mikään katastrofi ei olisi, jos mestaruutta ei tällä kaudella tule, mutta olisihan se iso pettymys hyvin alkaneen kauden jälkeen. Tosin lähihistoria osoittaa, ettei mestaruuskaan takaa GP2-paikkaa, kuten Valtteri Bottaksen tilanne osoittaa, mutta hänellä olikin jo valmiit kontaktit Williamsille F1-testaajan paikalle.
Formula 1:n MM-sarja jatkuu Fernando Alonson johtaessa sarjaa seuraavan kerran Montrealissa kesäkuun toisena viikonloppuna. Aikaisempien vuosien kokemuksien perusteella sielläkin on odotettavissa monenlaista hässäkkää. Montrealissa tosin voi ohittaa, joten heikoistakin asemista voi nousta vaikka voittoon, kuten Button viime vuonna osoitti. Se toki tarvitsee vaikeita sääolosuhteita ja turva-autoja, mutta katsotaan kuinka sitten käy. Palataan asiaan Montrealissa.
